Pelaajahaastattelu: Simo Vakkila
02.04.2010 HöySän III -divisioona-ottelut päättyivät viime viikonloppuna ja loppusijoitukseksi tuli lohkon 4. sija. HöySän kaukalonlaitatoimituksen haastatteluun on saapunut Simo Vakkila. Simo, miten tässä näin pääsi käymään? -En tiiä perkele. Suoritukset ailahtelivat aivan liikaa tällä kaudella koko jengillä. Lähes kaikissa kärkipään kamppailuissa menetettiin voitto oman kohelluksen takia. Ratkaisevissa viimeisissä matseissa oltiin mun mielestä niskan päällä välillä melko selvästikin, mutta ei vaan osattu hyödyntää paikkoja riittävän tehokkaasti. Liikaa puristettiin tärkeissä paikoissa. Joukkueen keski-ikä on kohta samaa luokkaa ku Patolan vanhainkodissa eli nuoruuden piikkiin jännitystä ei oikein voi laittaa.
Vielä on jäljellä köyhän miehen FA Cup eli Alueliigan lopputurnaus, joka pelataan Myllypuron Wembleyllä 17.4.2010. Vieläkö riittää virtaa? -Onhan se käytävä pois pelaamasta. Alueliigan runkosarjasta otettiin lähes kaikki saatavilla olleet pisteet, vaikka mukana oli muutama ihan kovakin jengi tälle tasolle. Pelit eivät tietenkään olleet yhtä tärkeitä kuin divarissa, eli varmaan tietynlainen rentous edesauttoi menestystä näissä peleissä. Kyllähän se on lähdettävä lopputurnauksesta voittoa hakemaan, kun sarja on tähänkin asti mennyt hyvin.
Sitten vielä muutama henkilökohtaisempi kysymys. Miten ja milloin päädyit salibandyn pariin? -Olen aina tykännyt pelailla erilaisia pallopelejä. Penskana tuli pelattua kilpamielessä pääasiassa lätkää ja jonkin verran pesäpalloa. Myös sabaa pelailtiin jo silloin kavereiden kanssa harrastesarjoissa ja hetkellisesti jopa seuratasolla. Silloin lätkä oli kuitenkin selkeä ykköslaji, joka sekin tosin loppui B-junnujen jälkeen taitojen puutteeseen. Muutettuani opiskelemaan pääkaupunkiseudulle pelailtiin silloinkin opiskelijasarjoissa kaikenlaista mm. salibandya, futsalia ja kaukalopalloa. -Höysään tulin alun perin pelaamaan nimenomaan kaukista, kun olin kuullut armeijasta tutulta ystävältäni ja yhdeltä Höysän historian harvoilta liigapelureilta Vatasen Mikalta (toim.huom. Myös Jan Gråsten ja Janne Liesivaara ovat pelanneet Höysässä sekä liigassa 90 -luvulla), että joukkuetta ollaan kasaamassa. Höysän salibandyreeneissä kävin alkuun vain tuurailemassa, mutta myöhemmin sitten siirryin ihan viralliseen rosteriin. Tämä taisi olla itselleni kuudes kausi salibandya Höysässä. Nykyisin saba on itselleni kiva harrastus, jossa pääsee pitämään kuntoa hyvin yllä, irtaantumaan arjesta ja hoivaamaan omaa joukkueurheilusyndroomaa. Suuria henkilökohtaisia tavoitteita ei itselläni tässä lajissa ole, mutta toki peleissä aina voittoa tosissaan haetaan, oli vastus ja taso sitten mikä tahansa.
Toistatko jotain rituaaleja ennen jokaista peliä? -No en oikeastaan. Kahvikupin olen nykyisin tottunut imaisemaan ennen peliä ja kengännauhat yritän muistaa aina sitoa.
Mitä teet, kun et pelaa salibandya? Niin, töissä tulee nykyisin vietettyä suuri osa hereilläoloajasta. Kotonakin käyn aina kun ehdin. Pajalla eli salilla yritän käydä säännöllisesti ja kesäisin tulee pelattua golfia yhä enenevissä määrin.
Mitkä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi pelaajana omasta mielestäsi? Taitoa saisi ainakin olla lisää. Sen verran myöhään tuli tämä laji aloitettua, että en omaa ihan samanlaista tatsia palloon, kun jotkut nuoremmat. Vahvuuksiani en ole vielä tainnu löytää, mutta jos Höysän jätkiin verrataan, niin puolustuspelissä väittäisin olevani keskitason yläpuolella. Fysiikassa olen toistaiseksi pärjännyt ihan ok. Kuvaamataito sen sijaan on aina ollut pikkasen heikompi.
-Ägä-
Aikaisempia haastatteluita: Patrik Pousi Ossi Hyyti Olli Honkanen Marko Lehtinen Jani Kuusela
|