HöySän salibandykausi pakettissa.zip

Kauteen lähdettiin täysin palkein ja värikkäissä merkeissä, kuten vauhdikkaasta kausiennakosta voitiin päätellä. Joukkue pysyi hyvin kasassa kakkosdivarista putoamisesta huolimatta eikä näin ollen suuria muutoksia kokoonpanoihin tarvinnut tehdä. Niin valmennuksen kuin toimintatapojen suhteen jatkettiin samalla mallilla, luottaen omaan tekemiseen. Kaikki eväät menestyksekkääseen kauteen olivat siis olemassa.

Kesäliigahöntsäilyn päätyttyä HöySä aloitti harjoituspelinsä yllättämällä huikean dynaamisella pelillä SBS Kingsin numeroin 8-5. Myös Porvoon PSB taipui selvin numeroin 9-4, mutta Matinkylää vastaan ruuti oli kuivaa ja tappio kärsittiin 5-4.

Seuraavaksi vuorossa olikin jo Suomen Cup, jossa ensimmäinen kierros sujui viiden joukkueen lohkossa varsin mukavasti ja ilman pistemenetyksiä. Toisella kierroksella Oskarin Arki kaatui aluksi maali-ilottelussa 7-5. Toisessa ottelussa pelattiin jo jatkopaikasta Tikkurilan Tiikereitä vastaan. Vauhdikkaassa ja yleisöön menevässä väännössä HöySän loppukiri ei armottomasta taistelusta huolimatta riittänyt kuin 3-4 tappioon. Viimeisessä kamppailussa vaadittiinkin sitten jatkopaikkaan voitto uudemman kerran SBS Kingsistä. Tällä kertaa kuninkaat eivät kuitenkaan antaneet yllättää itseään, joten tie nousi tämän kauden osalta Cupissa pystyyn. Edelliskerralla kolmoskierros tarkoitti bussikeikka länsirintamalle ja Suomen Cup-budjetin triplaantumista.

 

"HÖYSÄN KAUSI OLIS ALUSTA LOPPUUN MELKOISTA RÖYKYTYSTÄ VUORISTORADALLA, JOSSA VANTSANVÄÄNTEITÄ RIITTI EKASTA VAUNUSTA VIIMEISEEN, IEKÄ KRITIIKILTÄ SÄÄSTYNYT OHJASTAKAAN"

Salibandyrintamalla ja vastustajien ennakkokaavailuissa kolmosdivarilohkon suosikin paineet kohdistettiin HöySän suuntaan, jonka selkeä tavoite kaudelle oli ehdottomasti pelata sarjan kärkitriossa. Tämä myös tarkoitti tietyn roolin hyväksymistä, jossa kaikki joukkueet haluavat voittaa juuri ennakkosuosikit ja mitata oman tasonsa.

Kuinkas sitten kävikään?

Ennakkosuosikin asema ei näköjään luonnistunut Höysältä, jonka kausi päättyi lopulta tuloksellisesti karvaaseen pettymykseen. HöySän kausi oli alusta loppuun melkoista röykytystä vuoristoradalla, jossa vatsanväänteitä riitti ekasta vaunusta viimeiseen, eikä kritiikiltä säästynyt ohjastakaan.

Koska kauden puoliväliin mennessä nähtiin paljon suuriakin yllätyksiä ja kaikkien pelatessa tasaisesti ristiin, roikkui HöySä mukana kärkikolmikossa. Kun kaikki joukkueet olivat kerran toisensa kohdanneet, voitiin voimasuhteista kuitenkin päätellä se, kumman viivan tuntumassa kunkin joukkueen henki pihisee.

HöySä ei kuitenkaan saanut missään vaiheessa peliään rullaamaan vapautuneesti. Voimasuhteiltaan heikommat joukkueet HöySä selvitti kyllä rutiinilla ilman suurempia kompastuksia, mutta tilastot top nelosessa kertovat karua kieltään – 6 peliä kolmea korkeammalle sijoittunutta joukkuetta vastaan toi ainoastaan yhden voiton!

HöySä pystyi hallitsemaan otteluita, mutta passiivista karvausta ja tiivistä noppavitosta vastaan pelaaminen vaatii malttia ja kärsivällisyyttä.

 

"APINALAUMA SEURASI SINNE MISSÄ HÖYSÄ IKINÄ PELASIKAAN."

Koska suurin osa maaleista kyseisellä tasolla syntyy nopeasta suunnanmuutoksesta ja vastahyökkäyksistä on pallonhallinta haasteellisempi tapa tehdä maaleja taitoeron ollessa joukkueiden välillä kuitenkin marginaalinen. Oli taktiikka tai pelitapa lopulta ihan mikä krokotiilikarvaus tahansa, ei sillä lopulta ole minkään maailman merkitystä jos sitä ei kurinalaisesti noudata. Yrityksestä ei voida ketään moittia, mutta tiukassa paikassa tunteella ja vanhoilla vaistoilla pelaaminen meni maltin ja kärsivällisyyden edelle.

Siihen kun yhdistetään vielä HöySän ainainen perisynti eli luokattomat laukaukset ja surkea viimeistely, joka oli koko kauden täyttä tuskaa, on luonnollista että pelistä katoaa rentous. Apinalauma seurasi sinne missä HöySä ikinä pelasikaan. Tarvittavat tilanteet saatiin luotua joka pelissä, muttei momentumia saatu käytettyä. Tämä toistui lähes kaikissa tiukoissa peleissä, kun kovan työ jälkeen saaduissa maalipaikoissa yli puolet vedoista kohdistui ohi  maalin ja lopulta turhan vaikeasta riskisyötöstä helähti heti omissa.

Turhaa mailan puristamista siis. Olisiko siis jo aika palata vanhaan hyvään aikaan kun veskari käytiin herättämässä krapulasta kotoaan ja pelien välissä ehdittiin Kallioon tasoittavalle ja saunavuorolle? Joltain Puuhapeteltä tuo vielä onnistuisikin, mutta nykyiselle HöySän "varttuneenväenpiirille" nuo konstit tuskin enää toimivat.

 

Jos oli kenttäpelaajilta välillä eväät hukassa, niin maalivahtipeli oli ainoa osa-alue, josta voidaan antaa puhtaat paperit. Kaikkien muiden osalta olisi venymistä kaivattu.

Jos ei divaritasolla menneet pelit putkeen, niin alueliigassa HöySä kulki rennolla pelillä voitosta voittoon ainoastaan yhtä runkosarjan peliä lukuun ottamatta. Myös lopputurnauksesta mestaruus tuli ja kauden päätöstä saatiin lopulta juhlistaa iloisissa merkeissä ja mitalit kaulassa.

Vaikka kaikkiin asetettuihin tavoitteisiin ei päästykään, on takana jälleen kerran, kausi kiihkeää salibandya erittäin rattoisassa seurueessa.

Shillälailla, ei muuta kun pulkka kainaloon ja takaisin, sanoi mummo mäen alla.

Aivan kaikki eivät kuitenkaan pettymystä kestäneet, hyvää kesää ;)