HALL OF FAME: The Riigan reissu 2007

 ( kirjoittannut ex-Höysä Marko ”smako rysty” Palkeinen)

 

 

Mistä kaikki alkoi?

Kuten Koivu asian ilmaisi: ”fygest ei oo kii" ja niinpä HöySän tiukasti treenattu salibändyryhmä päätti lähteä pitkän harkinnan jälkeen  Riiga Ouppeniin hakemaan kesävastustajia ja jopa mahdollisia “vastustajia”, jotka olivat suomen kentillä tälle ryhmälle erittäin vähissä. Tämä sulavasti kentillä liikkuva, palloa liikuttava ja monien sanomana KAUNIS ryhmä, oli jälleen ottannut tavoitteeksi vain voiton. Seuraava kuvitettu kertomus kertoo tästä jo legendaksi kasvaneesta reissusta kaiken oleellisen.

Reissu alkoi tavaroiden ahtamisesta autoihin, koska tämä lajihan on täysin välineurheilua. Autot laivaan ja joukkue kannelle hiomaan timanttista strategiaa.

 

Kun strategiat oli saatu hiottua viimeisen päälle kuntoon ja välineet huollettua, niin tärkein jonka jokainen huippu-urheilija tietää eli nestetankkaus sai todenteolla alkaa. Edessä oli pitkä matka ja ilma oli erittäin kosteusvoittoinen, toisin kuin suomessa.

Laiva saapui Tallinnan satamaan, jossa ahtauduimme ilmastoituihin (molemmat ilmastoinnit auki koko matkan) "joukkuebusseihimme”. Aloitimme matkan kohti Pärnua, jossa yöpyisimme ja harjottelisimme viimeiset kikat ennen turnausta. Rapakon takainen ilmasto teki kepposen näille rutinoituneille urheilijoille jo matkan aikana ja jouduimme tekemään useammankin pysähdyksen tasataksemme nesteytystä.      

    

 

 

 

 

Saavuimme vihdoinkin Pärnuun ja rankan matkan jälkeen asetuimme asumaan tietenki 5 tähden hotelliin eli "Pietilöiden Suurpostiin”. Jo hotelliin sisään tsekatessamme tuli heti vastaan varoiteltu kielimuuri, joka tuotti aluksi ongelmia, mutta onneksi matkassamme oli yksi OIKEA maailman kävijä eli Lasse Pakarinen, joka tulkkasi loistavasti kaiken suomeksi.

 

 

 

Treenasimme päivän kuin hullun lailla aina loppuverryttelyyn asti Pärnun "kauniiksi" kehutussa yössä, jossa saanen lainata rakkaan ystäväni Akun sanoja noin klo 04.50 aamuyöstä että: ”Eikö tää koskaan lopu?”.

 

 

Kun seuraava aamu valkeni - välil toivois ettei valkenis ainakaan noin kirkkaana - niin alkoi viimeinkin matka kohti pelikenttiä ja itse päänäytäntöä RIIKAA.

Sponsorit saivat juuri ja juuri lähetettyä yhdelle avainpakeistamme eli Hannulle hänelle kuuluvan matkakaluston, joka sopi hyvin bussiletkamme taakse.

 

 

Pitkän matkan levättyämme saavuimme hyvissä ajoin -”oliks meil joku 5 minsaa pelin alkuun, kiitos Ollin starttimoottorin” - pelikentälle lämmittelemään ja vakoilemaan vastustajaa. Ilmeisesti avausvastustaja olikin saanut tietää, että osallistumme turnaukseen ja ei uskaltannutkaan tulla avausotteluun, jolloin meillä jäi aikaa hetki hengähtää tai pikemminkin puhaltaa ennen seuraavan pelin alkua.

 

 

Huilit olivat ohi ja pääsimme tekemään sitä mistä meille maksetaan -btw onko allekirjoittaneella vanhat halli maksut maksettu?- iiiisoja euroja, ja näin sitä tulosta syntyikin. Voittoja tuli perä perään ja ei ihme jos asenne joukkueella on sama kuin kuvan kapteenilla. Makeimpana tietysti revanssi ja päänahka GrIFK:lta.

 

 

Voittoja otettiin myös kentän ulkopuolella, vaikka paikallinen aseenkanta (kirjaimellisesti) ei siitä pitänytkään.

 

 Jopa joukkueen fila miehistön taidokas lämmittely tyhjällä kentällä sai niin katsojat kuin oman joukkueen pelaajat hämilleen.

 

    PISTÄ HÄKKIII!!!

 

Tulee aina aika jolloin pelit loppuvat ja matka kohti kotia alkaa, vaikka moni olisi mielellään jäännyt muutamaksi viikoksi vielä pelailemaan. Reissu oli monelle varmasti ikimuistoinen... sen mitä siitä muistaa. Tästä puhutaan vielä monia monia vuosia, niin kentillä kuin KOTONAKIN, ellei jopa sittenkin, kun eläkeliigassa kentällä kohdataan ja muistellaan.

 

  Mika, Patu, Pedu, Panu, Aku, Marek, Jani, Lasse, Maco

 

Allekirjoittannut kiittää kaikkia matkalla olleita ja toivoo, että joskus sama konkkaronkka sais saman tapaisen reissun järjestettyä vaikka pelattaisiinkin eri joukkueissa tällä hetkellä. Koko reissua muistellessa ja kirjottaessa ajattelin, että mitkä top 10 asiaa olisivat semmoiset, jotka muistuvat parhaiten ja hauskiten mieleen kyseisestä reissusta.

- Olli, ens kerralla kun reissuun lähetään, niin hoidaks sen sun auton kuntoon, niin ei tarvii kamelia!!!

- Mitä Lasse siinä sun juomapullossa oli ton reissun aikana, kun harvoin näkee noin nopeit jalkoi.

- Koivu muista ottaa se ”LÄMÄRI” mukaan ens kerral

- Sä Pedu voit oikeesti välillä sellain niinkus käyskennelläkki siel kentällä, eikä aina vaan juosta, kun siin voi mennä tolla promillemäärällä syrän

- Pärnusta The mohikaani ja legendaparahdus SE TULEE KOHTI 8/

- Panu ja Patu…Muistakaa et se nestetankkaus kirkkaast pullost on tärkeempää kun se lavan kääntäminen automatkoilla

- Riikassa oikeesti tuomarit anto pelata miesten peliä ja muistatte varmaan sen mun ”avojäänpommin”, siin olis karalahdellekki oppimist

- JAQu, jos se ruotsalainen pelaaja tulee kysyy sulta mitä kuuluu, niin lupaa ens kerral et sanot sille ruotsiks muutakin kun ”Juna saapuu kääntöraiteelle ja pyydämme matkustajia poistumaan junasta ja et mun nimi on jani kuusela ja mä pelaan salibändyä”

- Muistaks AKU ees sitä jengii mitä me kannustettiin ja kelle ostettiin ne fritun kukat?

- OLLI, onko sun housut jo ehjät vai lopetiks syväkyykkyjen tekemisen?

- Ja viimesenä, mutta ei vähäisimpänä, ni täl kertaa pidettii Lassest huoli, eikä valkosolut päässy loppumaan