Pelaajahaastattelu: Patrik Pousi

HöySän kaukalonlaitatoimituksen haastatteluun on saapunut Patrik Pousi. Terve Patu, mitkä tunnelmat?
- Vielä on vähän flunssaiset tunnelmat. Muuten aika menee töitä paiskien ja lasta hoitaessa. Vancouverin olympialaisia olen pyrkinyt myös seuraamaan.

Olet ollut mukana perustamassa seuraa vuonna 1994. Kertoisitko hieman siitä mistä kaikki oikein alkoi?
- Tässä on selvästi päässyt legendaa sekoittumaan faktan sekaan, sillä en ole ollut mukana perustamassa seuraa. Oma HöySä-ura alkoi joskus yo-kirjoitusten jälkeen keväällä -95 jääkiekon maailmanmestaruustunnelmissa. Meillä oli lukiokavereiden kanssa perustettu salibandyjoukkue KaPa päätetty kuopata parin IV-divarikauden jälkeen, koska osa pelaajista lähti armeijaan eikä menestys muutenkaan ollut päätä huimannut. Suurin tappio oli tainnut olla 33-1 Westend Indiansille ja kahden kauden aikana saavutimme tappioiden lisäksi yhden tasapelin. Hauskoja pelit oli silti aina, mutta noina aikoina olisi ollut käyttöä vasta myöhemmin tulleelle säännölle, jonka mukaan matsit lopetetaan maalieron ollessa 12...

- Silloin keväällä -95 Panu ja toinen KaPa-veteraani pikkuserkkumme Kimmo olivat pyörineet nyt jo edesmenneessä Konalan Arena-Centerissä ja ihan sattumalta päätyneet pelailemaan HöySän treeneihin. HöySä oli vuoden verran pelannut uutta V-divaria ja treeneihin kuulemma kaivattiin kesäksi lisää porukkaa ja niinpä minäkin olin sitten seuraavalla kerralla mukana. Ehkä autokuskin roolikin vähän vaikutti. Joka tapauksessa HöySä vaikutti huomattavasti potentiaalisemmalta joukkueelta kuin KaPa, porukka oli mukava ja kesän jälkeen pelasimme itsemme Panun kanssa HöySän kokoonpanoon. Olimme reilusti nuorimpia koko joukkueessa, etenkin Panu, joka oli silloin vasta 15. Muuten HöySä oli muutamaa poikkeusta lukuunottamatta lähinnä SSM:n työntekijöistä koostuva porukka.

Kerro kolme mieleenpainuvinta hetkeä/ tapahtumaa HöySä-vuosien varrelta?
- Mieleenpainuvia hetkiä on kyllä lukuisia... Parhaita salibandykokemuksia ylipäänsä on HöySän turnausmatkat Prahaan kesällä 2004 ja Riikaan kesällä 2007. Ne olivat hauskoja reissuja, vaikka olisihan pelit hivenen paremminkin voinut mennä.

- Yksi mieleenpainunut tapahtuma kävi joskus 90-luvun lopulla, kun olimme pelaamassa turnausta Porvoossa. Turnauksen ensimmäistä peliä oli jäljellä muutama sekunti ja olimme juuri tehneet tyhjiin lukemiksi jotain 6-2. Jäljellä oli enää muodollinen aloitus, jonka vastustaja päättikin ottaa astetta kovemmin ja ohimennen pisti kyynärpäällä nenäni muusiksi. Verilammikon putsauksen jälkeen kävimme silloisen HöySän kapteenin ja puheenjohtajan Jyrki Nygårdin kanssa toteamassa Porvoon sairaalan päivystyksen olevan sunnuntaina kiinni, joten ei auttanut muu kuin nenän suoristus omin voimin, vähän laastaria päälle ja kentälle taas seuraavaan peliin. Ja taisi siitäkin voitto tulla.

- Yksi värikäs tapahtuma taisi olla jokunen kausi tuon Porvoon turnauksen jälkeen, kun pari höysäläistä, joiden nimet jätetään nyt tässä mainitsematta, oli saanut katsomoon pari naispuolista fania. Oli tainnut naisille maistua muutama siideri liikaa, sillä kannustus yltyi siinä määrin, että joku kutsui poliisit paikalle. Episodi päättyi lopulta siihen, että poliisin saattamana toinen naisista kompuroi ja laski lopulta kentän yläpuolella olleen kahvilan portaita liukumäkeä. Muita faneja meillä ei ole sitten ollutkaan, mutta parempi tuokin, kuin ei mitään.

Miten HöySä on joukkueena muuttunut kuluneina vuosina?
- Muutoksia HöySässä on tapahtunut aikojen saatossa paljon ja monessa on tullut oltua mukana. Suurin muutos tapahtui varmastikin, kun suurempi määrä HöySän perustajajäseniä lopetti tuossa 90-luvun lopulla ja mukaan saatiin uusia runkopelaajia kuten Pietilän Sakke, Hyytin Ossi ja Latostenmaan Iikka ja heidän mukanaan sitten pikkuhiljaa monia nykyisin pitkäaikaisia höysäläisiä. Hämäläisen Hannu oli liittynyt mukaan jo vähän aiemmin. Lopullinen sukupolven vaihdos tapahtui kun pitkäaikaiset runkopelaajat Matti Riikonen, Jyrki Nygård ja Posan veljekset lopettivat HöySässä.

- Sitten tietenkin valmentajat ovat tuoneet aina omat mausteensa soppaan. Riikosen Matti oli pitkään pelaajavalmentaja ja hän omasi erittäin hyökkäysvoittoisen pelifilosofian ja aika pitkälle samoin ajattelen pelistä itsekin. Matilla oli loistava pelisilmä ja laukaus ja hän kannusti aina ajattelemaan peliä pari siirtoa ja syöttöä eteenpäin. Henkka Salminen oli myös värikäs hahmo niin kentällä kuin etenkin sen ulkopuolella. Mielenkiintoinen ajanjakso oli myös kun entinen maajoukkuemaalivahti Jan Gråsten toimi hetken aikaa HöySässä pelaajavalmentajana. Pelasin paljon Janin ja toisen entisen liigapelaajan Janne Liesivaaran kanssa samassa ketjussa ja henkilökohtaisesti tuntui, että Gråstenin aikana kehityin eniten pelaajana ja joukkuepelaamiseen tuli paljon uusia näkökulmia. Jan oli maalivahtitaustasta huolimatta erittäin hyvä myös kentällä ja jotain oli selvästi tarttunut liiga- ja maajoukkuetreeneistä kenttäpelaajiakin ajatellen.

- Nykyinen valmentaja Terho Laaksonen on tuonut mukanaan tosi selkeän peruspelin. Aiemmin HöySä oli lähinnä vastahyökkäysjoukkue ilman se kummempaa pelisysteemiä, kun nykyään HöySä pystyy ajoittain jo ihan kelvolliseen pallonhallintaankin. Siinä mielessä HöySä on pari viime kautta ollut pelillisesti parhaimmillaan.

Mitkä ovat omat tavoitteesi salibandyn suhteen?
- Ei mulla mitään kovia tavoitteita ole salibandyn suhteen. Lähinnä se on edelleen erittäin hauska harrastus, kuten aina ennenkin. Tämä II-III -divaritaso on ihan sopiva varsinkin tällä iällä ja ajankäytöllisesti tämäkin on jo melko haastava. Ja jos korkeammalla meinaisi pärjätä, pitäisi pystyä panostamaan jo paljon enemmän. Nopeutta, tekniikkaa ja kuntoa pitäisi olla aina enemmän mitä korkeammalla tasolla pelataan. Ilman niitä on harvemmin pelisilmästäkään mitään hyötyä, jos tilaa ja aikaa ei yksinkertaisesti ole. Mutta tykkään kyllä lajista niin paljon, että kyllä se varmaan jollain lailla mukana kulkee vielä pitkään. Eikä esimerkiksi junioreiden parissa toimiminen ole mitenkään poissuljettua jossain vaiheessa.

Viimekertaisessa haastattelussa Ossi Hyyti esitti sinulle seuraava kysymyksen: ”Olet Patu oikeastaan aina pelannut veljesi Panun kanssa samassa ketjussa. Onko se rasite vai ennemminkin lahja?”
- Kyllähän se lahja on ehdottomasti, vaikka ajoittain veljesten välinen kritiikki voi olla kovaakin. Viime vuosina olemme tosiaan pelanneet paljon yhdessä, mutta aiemmin jonkun verran eri ketjuissakin. Tunnen Panun pelityylin sen verran hyvin jo pihalätkäajoilta, että sitä on helppo lukea ja tietää millaisia ratkaisuja on odotettavissa. Panulla on hyvä pelikäsitys ja syöttötaito, joten peli on useimmiten luovaa ja hauskaa. Ketjun kolmantena lenkkinä on viime vuosina paljon pelannut Pakarisen Lasse, joka näkee pelin todella hyvin ja muutenkin Lasse on sopinut siihen hyvin monipuolisena raitin puolen pelaajana.


-Ägä-

Aikaisempia haastatteluita:
Ossi Hyyti
Olli Honkanen
Marko Lehtinen
Jani Kuusela