Heti ensimmäisistä vaihdoista saattoi havaita, että vaikea iltapuhde oli edessä. Kaikkien kolmen ketjun ensimmäiset vaihdot olivat yhtä pingpong-showta, kunnes pallo löytyi omasta maalista. Ajatus ei ollut yhtään mukaan ja avaukset eivät lähteneet millään liikkeelle. Flegmaattisen selkä suorana pelaamisen takia HöySä otti turhia jäähyjä mailaanlyömisistä, mutta alivoima onneksi kestettiin kiitettävästi.

Pelin edetessä tilanteet kuitenkin siirtyivät pääosin Ylhäksen päähän, jonka erinomaisesti pelannut maalivahti piti numerot tasaisena. Kuparisen rikkoi lopulta Olli, joka Iiikan puolenvaihdosta haastoi takaisin keskelle ja ampui pakkien jaloista tasoituksen. Höysän laukaukset suuntautuivat järjestäen pilkkiverkkoihin ja taisi pelissä olla puolenkymmnetä tolppaakin. Läpiajoistakaan ei maaleja saatu.

Tasatilanteessa edettiin pitkään, kunnes puolitoista minuuttia ennen loppua HöySä sai taas jatkuvasta väärästä pelitavasta jäähyn. Kuinkas ollakkaan kaiken sähläämisen jälkeen, että HöySä iskikin kahdesti alivoimalla verkkoon, ensin Patun ja Lassen sekä heti perään Pedun ja Juhan röyhkeä pelin ansiosta. Pisteet siis kotiin... mutta muuta siellä kotona ei sitten kannattanut kertoakaan.