Valmentaja risteilyllä, lainaveskari, kentällinen lasaretissa – ei siis mitkään optimilähtökohdat porvoolaisten haastamiseksi 3 x 20 min harjoitusmatsiin. Enemmän ja vähemmän urheiluteipin avulla saatiin kuitenkin kasattua taas kahden kentän iskuryhmä. Peliin lähdettiin ketjukoostumuksin Panu-Patu-Arto pakkeinaan Olli-Aki sekä Jani-Pedu-Juha joilla pakkiparina Hannu-Karri.

Ottelu käynnistyi tasaisissa merkeissä PSS:n tehdessä avausmaalin parin vaihdon jälkeen. Ei kulunut kuitenkaan aikaakaan, kun Karrin tehovaihdon jälkeen peli oli jo HöySälle 2-1. Pelitempo pysyi koko ottelun melko verkkaisena, molempien rakentaessa rauhallisesti ja organisoidusti hyökkäyksiään. PSS nosti ajoittain karvausta ja huolimattomien avausten takia jäivät HöySän avaukset turhaan päätylaudalla nuohoamiseksi.

Tulostaululla mentiin tasatahtiin aina kamppailun puoli väliin asti, jonka jälkeen maaliverkko heilui ainoastaan Porvoon päässä. Kahdesti HöySä pääsi tekemään maalin tyhjiin PSS:n ottaessa harjoitusmielessä maalivahdin pois toisen ja kolmannen erän loppuhetkillä. Kolmanteen erään Pedu poistui kokoonpanosta potemaan flunssaa ja paikan kakkoskentän piikissä otti Olli.

Pallon hallintaan nähden loppunumerot 9-4 hieman mairittelevat HöySää, joka toisaalta onnistui hyvin taktiikassaan pitäen passiivisen karvauksen kasassa ja pyrkien vastahyökkäyksissä nopeasti ja suoraviivaisesti kohti maalia. Edelliseen harjoitusmatsiin verraatuna lapsuksia ja nukahduksia tuli ihan riittämiin, mutta vastustaja ei näistä silti rokottanut.

HöySän peli ei tällä kertaa ollut niinkään kaunista ja aktiivista, mutta terävyys maalintekotilanteissa oli tällä kertaa suurin ero joukkueiden välillä. Lieneekö siis ratkaissut se kuuluisa kokemus junioripitoista ryhmää vastaan pelatessa. Kiitos vastustajalle ja ei muuta kun tsemppiä kauteen!