HöySäläiset maailmalla osa 1 - Ranska

Aloitamme uuden blogi-sarjan, jonka tarkoituksena on esitellä maailman eri kolkissa salibandya pelanneita HöySäläisiä. Tutustumme eri maiden salibandykulttuureihin ja kuulemme miltä pelaaminen "vieraskentällä" on tuntunut. Sarjan ensimmäisessä osassa haastateltavana on HöySän monivuotinen hyökkääjä Patrik Pousi.

Kerro Patrik vielä tarkemmin missä pelasit ja milloin tämä tapahtui?
Opiskelin Ranskassa Pariisissa lukuvuoden 2001 - 2002 ja tällöin päädyin pelaamaan joukkueeseen nimeltä IFK Paris.

Miten ylipäätäin eksyit Ranskaan pelaamaan salibandya?
Ennen sinne lähtöä otin lähinnä netin kautta selvää, onko siellä ylipäänsä mahdollisuutta pelata salibandyä tai sitä edes läheisesti muistuttavaa peliä ja siten löysin IFK Parisin. Kovin montaa muuta joukkuetta ei siihen aikaan koko maasta edes löytynyt. Vähänhän nuo kolme kirjainta kirpaisi, mutta pitihän se käydä ainakin kokeilemassa ja lopulta salibandyn pelaaminen oli kaikin puolin hieno lisä siellä asumiseen.

Minkälainen taso ”Ranskanliigassa” silloin vallitsi ja olivatko pelaajat pääsääntöisesti muun maalaisia?
Ranskassa ei vielä 2001 pelattu minkäänlaista virallista sarjaa. Silloin tällöin, yleensä kerran vuodessa,  järjestettiin eräänlainen mestaruusturnaus maan kaikkien joukkueiden välillä. Yleensä Pariisin joukkue oli sen verran vahvempi, että vei turnaukset nimiinsä. Joukkueita oli muistaakseni Marseillessa, Nantesissa, Lillessä ja sitten tämä meidän joukkue Pariisissa. Pelaajistakin noin puolet oli ruotsalaisia. Ranskalaisia oli muutamia ja hekin olivat tutustuneet lajiin lähinnä Ruotsissa asuessaan. Suomalaisia oli mun aikana yhteensä n. 2-3. Kaiken kaikkiaan kyseessä oli tosi kansainvälinen porukka ja pelaajia oli lisäksi muun muassa Venäjältä, Tšekistä, Sveitsistä ja yksi jopa Liechtensteinista.

Taso ei tosiaan ollut hääppöinen, eikä ihan salibandystäkään voinut puhua. Muun muassa kunnon maaleja ei alkuun ollut ja kentän laitoina toimi seinät. Maalit olivat sellaiset muovihökötykset, jotka joku oli saanut raahattua mukaan lentokoneeseen Ruotsista. Samoin varusteet paikalliset hankki lähinnä pyytämällä jonkun tuomaan ulkomailta. Muutamia hyviäkin pelaajia oli lähinnä Ruotsista ja Sveitsistä sekä Liechtensteinin kaveri pelasi ohessa myös jotain Sveitsin kakkosdivaria. Kaverin olemuksesta ja lämäristä tulee näin jälkikäteen ihan Koivun Mika mieleen. Kaiken kaikkiaan peli oli kuitenkin olosuhteistakin johtuen lähinnä jotain puulaakihöntsän tasoa.

Mestaruusturnausten lisäksi joukkue osallistui turnauksiin mm. Belgiassa, Hollannissa ja Sveitsissä. Itse kävin pelimatkalla Brysselin lähellä ja sitten jossain Zürichin kupeessa ja ne olivat molemmat tosi hienoja kokemuksia. Belgiassa taidettiin päästä turnauksessa puolivälieriin asti, jossa tuli vastaan ruotsalainen nelosdivarijengi. Siinäkin pelissä mentiin vielä alussa johtoon ja ruotsalaiset oli aika ihmeissään. Lopussa tasoero tuli kuitenkin selväksi ja muutamalla maalilla taisivat mennä jatkoon. Sveitsin turnauksessa pärjäsimme sitten jo niin hyvin, että voitettiin pronssia.

Kerro jotain harjoitteluolosuhteista?
Puolentoista tunnin treenivuoro oli lauantaisin kerran viikossa sellaisessa kaupungin aika karussa hallissa Pariisin pohjoisosassa pahamaineisen kehätien kupeessa. Suihkuistakaan ei yleensä tullut kuin kylmää vettä. Kaukaloa sinne alettiin puuhaamaan talkoovoimin, mutta itse en ehtinyt sitä koskaan kokeilemaan, mutta nykyään siellä varmaan on jo ihan hyvät salibandyolosuhteet. Porukka oli kuitenkin tosi mukava ja muutama naispuolinenkin pelaaja oli mukana, yhteensä ringissä oli varmaan ainakin 40 nimeä, mutta yleensä treenivuorolla oli n. 15 - 20 pelaajaa. Pelien jälkeen oli perinteenä käydä oluella läheisessä baarissa ja muutenkin vapaa-aikana käytiin pienemmällä porukalla silloin tällöin syömässä, korttia pelaamassa tai vaikka keilaamassa. Salibandyn kautta tutustui hyvin erilaisiin ihmisiin ja pääsi varmaan myös nopeammin sisälle ranskalaiseen kulttuuriin ja tapoihin. Joukkueen kesken puhuttiin myös lähinnä ranskaa.

Oletko vielä nykyään seurannut Ranskan salibandyn kehittymistä ja onko sinulla tietoa miten vanha joukkueesi pärjää?
Silloin tällöin on tullut vähän seurattua ja Ranskan maajoukkueessakin taitaa pelata vielä pari tuttua pelikaveria. Ranskan salibandyliitto oli vielä 2001-02 vasta puheasteella, mutta jonkun verran siihen oli silloin jo innostusta, että sellainen kannattaisi laittaa ihan virallisesti pystyyn ja alkaa pelaamaan ihan sarjapelejäkin. Joskus vuoden 2003 paikkeilla liitto oli jo pystyssä ja jonkinlaista sarjaakin kasassa. Ihan hyvin vanha joukkue on pärjännyt ja kolmena viime kautena IFK Paris on voittanut Ranskan mestaruuden.

Maajoukkuetoimintaa viritettiin jo silloin kun vielä siellä olin ja pari harjoitusleiriäkin heille järjestettiin. Rungon muodosti lähinnä Sveitsin kaksoiskansalaiset ja pelin taso alkoi olla jo lähempänä jotain Suomen 4.-5.-divaria. Nykyäänhän Ranskaa edustaa mm. liigassakin monta vuotta pelannut Simon Riihelä, joten eiköhän HöySäkin joutuisi jo ihan kohtalaisen tiukoille Ranskan maajoukkuetta vastaan.


HöySäläiset maailmalla osa 2 - Etelä-Korea, julkaistaan ma 17.10.