Hyvän peli jälkeen ei ollut syytä vaihtaa juurikaan kokoonpanoja. Ainoa muutos oli Tonin saapuminen puolustukseen ja hyvä lisä olikin, sillä ensimmäisen erän puolivälissä soi Tonin viulu. Huikea veto puolesta kentästä, ilman maskia ja pallo aivan maalin kattoon.

Jos avausmaali oli kansainvälistä luokkaa, niin täysin vastaava suoritus nähtiin Ylhäksen tasoitusmaalissa. HöySä hallitsi peliä, mutta laukausten tarkkuus oli taas vaihteeksi säälittävää. Erän lopussa Pedu passitettiin jäähylle, jonka puolivälissä Ylhäs siirtyi johtoon klassisella yv-kuviolla neliön keskeltä.

HöySä kuitenkin kuittasi nopeasti vastahyökkäyksestä, jossa lopulta "Yariksen veljeksen" juonivat tasoituksen.

Kolmas erä oli tiukkaa ja tarkkaa vääntöä. HöySä sai vapauttavan johtomaalin erän viidennellä minuutilla, kun harjoitellusta kulmalyönnistä Marko iski maalin Ossin tarjoillessa.

Vähän tämän jälkeen nähtiin jo selvää turhautumista ja käsittämättömän alkeellista pelisilmää, kun Ylhäs hyökkääjä taklasi itselleen viiden minuutin jäähyn hyökkäyspäänsä maalin takana.

HöySä kiitti ja piti palloa maltilla lähes koko jäähyn ajan, saamatta kuitenkaan selkärangan katkaisevaa osumaa. Kun viimeisillä minuuteilla ei edes saatu perinteistä HöySä-paniikkia aikaan, vaan pidettiin maltilla palloa vastustajan päässä, saatiin summerin soidessa tuuletta täydestä pistepotista.